Klovnin matka

Sirkuksesta vapauteen...

 

Aavistus eilisestä, tahroina seinillä. Liimautunut lakana tunnottomalla iholla.

Turtana liikutat raajaasi katsomatta totuuteen.

Hapuilet pois. Pelasta itsesi. Pelastutko?

Paniikki sisällä, huutaa liikkumaan.

Mikä olemisen muoto olet, ollenkaan olematta?

Et kuuluu kennellekkään, vain palasina.

Palaset koskettavat toisiaan, kuin magneetit.

Liimaavat yhteen sisinpäsi repeytyneet riekaleet.

Astut pois kera uupuvan arvokkuden.

Askeleesi kuiskivat tyhjässä käytävässä, korkojen kaikuvina kummituksina.

Katu aukeaa edessä pelastajan viitassaan.

Hurmaavana kuin odottamatton mahdollisuus.

Askel______ se hetki______ jarrutus_______ lämmin tuulahdus. Olet poissa, kuin et koskaan olisi ollutkaan

TUNNOTON TIREHTÖÖRI

 

Kissoja ja Koiria vaelsi läpi elämäsi. Ihmiset tekivät aukkoja sydämeesi. Tarpeettomia eläinten karvoja kerääntyi kasvojesi ylle.

Ihmisten kosketukset jäädyttivät katseesi tunnottomaksi.

Tunnustit tunteesi nelijalkaiselle. Ihmisten huuto kaikui ohitsesi, ilman palaavaa kaikua.

Keräsit villat talteen, ompelit niistä viitan.

Hartioita lämmittämään talvi-iltoina. Ihmisten jättämät kaipaukset, ja jäähyväiset hautasit multaiseen pihamaahasi, merkitsemättömään paikkaan.

ODOTTAJA

 

Klovni istuu, odotushuoneessa. Odottamassa odotustilassaan, odottamatta ollenkaan.

Katsomatta ketään silmiin. Kiintopisteenä kaakeli lattiassa, armottoman ankea pinta.

Ihmisiä ympärillä, ja jokaisella tyhjä sydän.

Ilmassa leijailee hajanaisia huokauksia, jotka hajoavat hitaasti molekyyleiksi, kemiaa ilman rakkautta.

Aikakauslehdet pysyvät koskemattomina kammioissaan. Äänettömät ajatukset kirjoittavat omat artikkelit.

Kukaan ei sano, on vain olemassaolon pakko.

Olemisen olemus

 

Oletko ollut olemassa, oikeasti? Kannatko illalla peilikuvasi loputtomiin uniisi.

Karheat kädet toisiinsa kietoutuneina, ihopoimujen hankautumat hiertävät.

Ketään et kosketa.

Olet oman ihosi vanki.

Omien silmiesi suppeassa näkökentässä kiertävä yksinäinen vaellus.

Kuuraamattomat lattiat, joista ajatukset kimpoavat pois.

Kaatuneet roskat jättävät löyhkän sakeaan ilmaan.

Kaikki tiivistyy pesemättömistä lattioista, liekehtivään sydämeen.

OHIKULKIJAT

Laulamme samoja säkeitä ilottomina.

Ilman toistuvaa tahtia.

Syömme ateriamme utelematta onko kokki antanut kaikkensa.

Kuljemme maailman mukana kiertoajelulla toisten kokemuksien kautta.

Tuulisille takapihoille.

Emmekä edes kysy, ketä siellä asuu?

Tuokio rakastumisesta

 

Miljoonat kristallikiteet räjähtävät katseen takana pieniksi tuokioiksi. Eloton kide vaipuu kylmänä usvaan. Ilman näkökenttää huuruisissa aisteissa.

Vain kiteiden kyltymätön laulu. Kylmyyden soittamaton sointu, kuuluvana korvan takana. Kohtaamassa katsojan. Kohottamassa korkealle, jääpeitteen ylle.

Kuin pienten tiukujen tauton helinä. Niiden osuessa siniseen pintaan.

Travel your own road

Tuntematon 

 

Missä mielen liikkuva osa?

Onko se kalliolla alasti?

Odottamassa ottajaansa?

Olisiko se tuolla huomenen tuulten takana katsomassa tulevaan? Kuulemassa eilistä?

Oppimassa parempia tapoja?Taivaltamassa tuomiopäivään asti?

-Matkalla-

Määränpää kuuluu kertojalle. Menetetty muisto.

Eletty ajatus.

Ollut aikakausi.

Kaukaisuuteen on matkaa. Määränpäähän? Mahdoton sanoa.