Klovnin matka

Sirkuksesta

vapauteen...

 

Aavistus eilisestä,

varjoina seinillä.

Liimautunut lakana

tunnottomalla iholla.

Turtana liikutat raajaasi

katsomatta ajatuksiin.

Hapuilet pois.

Pelasta itsesi.

Pelastutko?

Paniikki sisällä,

huutaa liikkumaan

kadotettuun tilaan.

Mikä olemisen muoto olet,

ollenkaan olematta.

Et kuuluu kennellekkään,

vain palasina.

Palaset koskettavat toisiaan,

kuin magneetit.

Liimautuvat yhteen

sisinpäsi repeytyneet riekaleet.

Astut pois

kera uupuvan arvokkuden.

Askeleesi kaikuvat

tyhjässä käytävässä

korkojen kaikuvina kummituksina.

Katu aukeaa edessä

pelastajan viitassaan,

hurmaavana kuin

odottamatton mahdollisuus.

Askel______ se hetki______

jarrutus_______

lämmin tuulahdus.

Olet poissa,

kuin et koskaan olisi ollutkaan.

TUNNOTON

TIREHTÖÖRI

 

Kissoja ja Koiria vaelsi läpi elämäsi.

Ihmiset tekivät aukkoja sydämeesi.

Tarpeettomia eläinten karvoja

kerääntyi kasvojesi ylle.

Ihmisten kosketukset jäädyttivät

katseesi kumpuavaksi vihaksi.

Tunnustit tunteesi nelijalkaiselle. 

Ihmisten huuto kaikui ohitsesi,

ilman palaavaa kaikua.

 

Keräsit villat talteen,

ompelit niistä viitan.

Hartioita lämmittämään talvi-iltoina.

Ihmisten jättämät kaipaukset

ja jäähyväiset hautasit

multaiseen pihamaahasi,

merkisemättömään paikkaan.

ODOTTAJA

 

Klovni istuu,

odotushuoneessa.

Odottamassa odotustilassaan,

odottamatta ollenkaan.

Katsomatta ketään silmiin.

Kiintopisteenä kaakeli lattiassa,

armottoman ankea pinta.

Ihmisiä ympärillä,

ja jokaisella tyhjä sydän.

Ilmassa leijailee hajanaisia huokauksia,

jotka hajoavat hitaasti molekyyleiksi,

kemiaa ilman rakkautta.

Aikakauslehdet pysyvät

koskemattomina kammioissaan.

Äänettömät ajatukset

kirjoittavat omat artikkelit.

Kukaan ei sano,

on vain olemassaolon pakko.

Olemisen olemus

 

Oletko ollut olemassa,

oikeasti?

Kannatko illalla

peilikuvasi loputtomiin uniisi.

Karheat kädet toisiinsa kietoutuneina,

ihopoimujen hankautumat hiertävät.

Ketään et kosketa.

Olet oman ihosi vanki.

Omien silmiesi

suppeassa näkökentässä

kiertävä yksinäinen vaellus.

Kuuraamattomat lattiat,

joista ajatukset kimpoavat pois.

Kaatuneet roskat

jättävät löyhkän sakeaan ilmaan.

Kaikki tiivistyy pesemättömistä lattioista,

liekehtivään sydämeen.

Tuokio

rakastumisesta

 

Miljoonat kristallikiteet räjähtävät

katseen takana pieniksi tuokioiksi.

Eloton kide vaipuu kylmänä usvaan.

Ilman näkökentää

huuruisissa aisteissa.

Vain kiteiden kyltymätön laulu.

Kylmyyden soittamaton sointu,

kuuluvana korvan takana.

Kohtaamassa katsojaa.

Kohottamassa korkealle,

jääpeitteen ylle.

Kuin pienten tiukujen tauton helinä.

Niiden osuessa siniseen pintaan.

Travel your own road

Tuntematon

tie tulevaisuuteen

 

Missä mielen liikkuva osa?

Onko se kalliolla alasti

odottamassa Ottajaansa?

Olisiko se tuolla

huomenien tuulten takana

Katsomassa tulevaan?

Kuulemassa eilistä?

Oppimassa parempia tapoja

Taivaltamassa tuomiopäivään asti?

-Matkalla-

 

Määränpää kuuluu kertojalle

Menetetty muisto

Eletty ajatus

Ollut aikakausi

Kaukaisuuteen

on matkaa

Määränpäähän?

Mahdoton sanoa

OHIKULKIJAT

 

Laulamme samoja säkeitä,

ilottomina. 

Ilman toistuvaa tahtia.

Syömme ateriamme

utelematta

onko kokki antanut

kaikkensa.

Kuljemme

maailman mukana kiertoajelulla,

toisten kokemuksien kautta.

Tuulisille takapihoille.

Emmekä edes kysyneet

ketä siellä asuu.