Tarinan tarkoitus

 

Tapaamiset maaksi muutin. 

Tunteet taivutin tavuiksi.

Kokemukset kirjoitin kuviksi,

kirjaimet kertomuksesksi.

Mielikuvituksen musiikiksi.

Päämäärän puin päälleni,

saavuin sinne missä oma onneni on.

Matkusta ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan..

(lainaus lasten laulusta)

Kiina

 

Maiskuttelit minulla

NIELAISIT KITAASI kokonaisena.

Hieman hajosin matkalla mahalaukkuusi,

jumituin suoleesi.

Matkani jatkui jarrutellen.

Eräänä kauniina päiväni

oksensit minut kalliolle

kokemuksen muka rikkaampana.

Olin oksennuspallo,

kaipasin seikkailua.

Vierin pitkin kalliota suolaiseen rantaan,

kaislojen keskelle.

Nousuvesi vei minut meren aavaan,

myrskyn silmään.

Ajelehdin pitkälle tummaan tuntemattomaan,

levän kotoon.

Koitti päivä että ranta vastaanotti minut,

ja palloisen muotoni.

Imaisi syleilyynsä.

Saavuin kiinaan,

päätin jäädä.

Muuttaa olemukseni

kelluvaksi rasvalautaksi.

Kaukomaan rantaan,

viettää oivallista joutilaan

ajatonta aikaa.

Norja

 

Minulla on jalassa mono,

kädessäni loki.

Haluaisin seikkailla

suksieni varassa matkaan norjaan.

Lumisille vuonoille,

jäisen meren rantaan,

kalastajien kyliin.

Lokini näyttää suunnan,

löydänkö laivasi ajoissa?

Oletko siellä missä aina olet ollut?

Kaikki matkalla tapaamani

tervehtivät kohteliaasti

kunnes kääntävät selkänsä.

Unohtavat monoisen olemukseni.

Lokini oli hetken epäilevä,

pääsin perille.

Olit mennyt tuulen haltijan huomaan,

velhojen saarelle,

suurien koirien puutarhaan.

Menetetyn ystävien luokse,

hoitamaan sairasta kehoasi.

Olit mennyt juuri sinne mihin kuuluit.

Perillä jäisen maan rannalla

kera kauniiden huurteisten kasvien

kohotin itseni.

Vihdoin lausuin oman monologini kyynisille,

mutta kiitollisille hylkeille.

Brasil

 

Pitäisikö ottaa bussi vai vene?

Kokeilla jotain uutta,

järkyttää ilmatilaa?

Maailman ääressä on paikkani,

en keksinyt missä.

Tylsyytesi näytti suuntaa oikealle.

Vatsassa matkajännitys muistuttaen.

Astun uuden alun pihamaalle.

Kuinka monta kilometriä pakotit

minut kävelemään rinnallasi,

ilman minkäänlaista positiivista sanaa?

Tauotta hiljaisuus kaikui sinusta.

 

Askelsin tylsänä.

Tulen torin reunaan maailman äärissä.

Huomaan olen saapunut Brasiliaan

keskelle samban sointuja.

Lämpimiä halauksia,

tuhrittuja huulia ja värjättyjä sulkia.

Liityn kulkueeseen.

Tunnen karistaneeni tylsyytesi

samban sykkeeseen.

KUUBA

 

Tuoksusi oli minussa.

Kietouduimme lakanoihin kuin hukkuvat renkaaseen.

Kastelit minut omalla rakkaudellasi,

versoni kasvoi sen voimasta.

Kadut täyttyivät kauniista unelmista.

Kuljimme kohti Havannan rantoja.

Tuulenvire tahtoi omia meidän ajatuksemme,

mutta emme antaneet sille lupaa,

koska ne olivat vain meidän.

Sinä ja minä yhdessä ja erillisinä,

rakkauden voiman synnyttämä kauneus. CUBA

BARCELONA

 

Kiidän katuja koholla kaikkien yläpuolella.

Pelkoni kasvaa kauhuksi.

Silmäni kastuvat katkeriin kyyneliin.

Seuraan jokaista opastetta, en löydä.

Gaudin talon kohdalla pysähdyn.

Leijun sisään pyöreästä muodosta.

Huokaukset täyttävät tilan.

Kuiskaukset kiirivät taakseni huhuillen.

Olen eksynyt kauneuteen.

Olen eksynyt ilmaan.

Itä- Helsinki

 

Pystynkö kävelemään läpi lähiön tajuamatta rumaa todellisuutta ?

Samoilu sankassa betoni kaaoksessa.

Tulen perille kolkkoon kivitaloon.

Portaat johtavat kaaokseen.

Sydämen kohdalla on aukko, josta tuuli ulvoo tyhjyyteen.

Huolet taakkana hartioilla, selkä ryhditön ja kumara.

Itken sinuun, itken minuun, itken meihin.

Matala aita rajaa masennuksen sisälleen.

Vain aamuauringon hukuttava valo saa sen katoamaan kaukaisuuden hehkuun.

Tule jo!

On kiire päästä täältä kaaoksen sisältä

selkeisiin ajatuksiin istumaan selkä suorana onnesta.

KALLIO

 

Kukkakeko jalkojesi juuressa

herää eloon ja kukoistaa.

Ilman täyttää kosketuksen tuntu.

Kukkien väreilevä

ja huumaava tuoksu.

Huulet hohtavat suudelman

jokaiselle minuutille.

Minuuttien päästä

kätesi koskettaa ihoni pintaa

hiljaa.

Vaeltaa minuun,

ja vie minut

jonnekin missä

voin unohtaa,

ja olla hetkessä hiljaa.

Kunnes hiljaisuuden

rikkoo likainen räjähdys,

ja olemme poissa.

Poissa

kallion kivisiltä kaduilta,

joilta juuri kuoli

kaikki kaunis.

Olit varas,

joka vei

jokaisesta ihmisestä

osan hänen omaa kauneuttaan.

Suomi

 

Visiittisi oli

sysimetsien väkevä kutsu.

Järven pehmeä lupaus.

Aamukasteen tuoma raikkaus.

Lähtösi jälki oli

pakkasen polttama arpi.

Lumisen takapihan tyhjyys.

Hyisen viiman tuottama kyynel.

Katsoin jälkeesi verannalta,

kun katosit koivikkoon.

Lehtien lävitse tienmutkan syliin.

Kyläkioskin taakse.

Seisoin vain hiljaa,

ja kuuntelin

tuulen kuiskintaa lehvikössä.

Sinun tuoksusi hukkui

kesän kuivaan kainaloon.

Minun onneni katosi mukaasi

suomalaiseen suveen.

Kotimaani raitille,

soranmakuiseen suruun.