Klovnin matka

Tarinan tarkoitus

 

Tapaamiset maaksi muutin. 

Tunteet taivutin tavuiksi.

Kokemukset kirjoitin kuviksi,

kirjaimet kertomukseksi.

Mielikuvituksen musiikiksi.

Päämäärän puin päälleni,

saavuin sinne missä oma onneni on.

Jokainen maa on yksi persoona minun tiellä.

Mutta onneksi olen jo siellä.

Missä kokemukset kasvattaa,

antaa ja ottaa.

Mutta myös opettaa.

Matkustan ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan..

(lainaus lasten laulusta)

Kiina

Maiskuttelit minulla, NIELAISIT KITAASI kokonaisena.

Hieman hajosin matkalla mahalaukkuusi, jumituin suoleesi. Matkani jatkui jarrutellen.

Eräänä kauniina päivänä oksensit minut kalliolle.

Kokemuksen rikkaampana.

Olin oksennuspallo, kaipasin seikkailua.

Vierin pitkin kalliota suolaiseen rantaan, kaislojen keskelle. Nousuvesi vei minut meren aavaan, myrskyn silmään.

Ajelehdin pitkälle tummaan tuntemattomaan, levän kotoon.

Koitti päivä, että ranta vastaanotti minut, ja palloisen muotoni.

Imaisi syleilyynsä.

Saavuin Kiinaan, päätin jäädä. Muuttaa olemukseni kelluvaksi rasvalautaksi.

Kaukomaan rantaan.

Viettää oivallista joutilaan ajatonta aikaa.

 

Norja

Minulla on jalassa mono, kädessäni loki.

Haluaisin seikkailla suksieni varassa, matkata Norjaan.

Lumisille vuonoille, jäisen meren rantaan. Kalastajien kyliin.

Lokini näyttää suunnan, löydänkö laivasi ajoissa?

Oletko siellä missä aina olet ollut? Kaikki matkalla tapaamani tervehtivät kohteliaasti kunnes kääntävät selkänsä.

Unohtavat monoisen olemukseni. Lokini oli hetken epäilevä, pääsin perille.

Olit mennyt tuulen haltijan huomaan, velhojen saarelle, suurien koirien puutarhaan.

Menetetyn ystävän luokse, hoitamaan sairasta kehoasi.

Olit mennyt juuri sinne mihin kuulut. Perillä jäisen maan rannalla kera kauniiden huurteisten kasvien, kohotin itseni.

Vihdoin lausuin oman monologini kyynisille, mutta kiitollisille hylkeille.

Brasil

Pitäisikö ottaa bussi vai vene? Kokeilla jotain uutta, järkyttää ilmatilaa?

Maailman ääressä on paikkani, en vielä keksinyt missä.

Tylsyytesi näytti suuntaa oikealle. Vatsassa matkajännitys muistuttaen. Astun uuden alun pihamaalle.

Kuinka monta kilometriä pakotit minut kävelemään rinnallasi, ilman tunnetta rakkaudesta?

Tauoton hiljaisuus kaikui sinusta. Askelsin tylsänä.

Tulen torin reunaan maailman äärissä.

Huomaan olen saapunut Brasiliaan, keskelle samban sointuja.

Lämpimiä halauksia, tuhrittuja huulia ja värjättyjä sulkia.

Liityn kulkueeseen.

Tunnen karistaneeni tylsyytesi samban sykkeeseen.

KUUBA

Tuoksusi oli minussa.

Kietouduimme lakanoihin kuin hukkuvat renkaaseen.

Kastelit minut omalla rakkaudellasi, versoni kasvoi sen voimasta.

Kadut täyttyivät kauniista unelmista. Kuljimme kohti Havannan rantoja. Tuulenvire tahtoi omia meidän ajatuksemme, emme antaneet sille lupaa.

Koska ne olivat vain meidän.

Sinä ja minä yhdessä ja erillisinä, rakkauden voiman synnyttämä kauneus. CUBA

BARCELONA

Kiidän katuja, kohoan kaikkien yläpuolelle.

Pelkoni kasvaa kauhuksi.

Silmäni kastuvat katkeriin kyyneliin. Seuraan jokaista opastetta, en löydä. Gaudin talon kohdalla pysähdyn. Leijun sisään pyöreästä muodosta. Huokaukset täyttävät tilan. Kuiskaukset kiirivät taakseni. Huhuillen.

Olen eksynyt kauneuteen.

Olen eksynyt ilmaan.

Itä- Helsinki

Pystynkö kävelemään läpi lähiön, tajuamatta rumaa todellisuutta ? Samoilen sankassa betoni kaaoksessa.

Tulen perille kolkkoon kivitaloon. Portaat johtavat kaaokseen. Sydämen kohdalla on aukko, josta tuuli ulvoo tyhjyyteen.

Huolet taakkana hartioilla, selkä ryhditön ja kumara.

Itken sinuun, itken minuun, itken meihin.

Matala aita rajaa masennuksen sisälleen.

Vain aamuauringon hukuttava valo saa sen katoamaan kaukaisuuden hehkuun.

Tule jo! On kiire päästä täältä kaaoksen sisältä selkeisiin ajatuksiin, istumaan selkä suorana onnesta.

KALLIO

Kukkakeko jalkojesi juuressa herää eloon ja kukoistaa.

Ilman täyttää kosketuksen tuntu. Kukkien väreilevä ja huumaava tuoksu.

Huulet hohtavat suudelman jokaiselle minuutille.

Minuuttien päästä kätesi koskettaa ihoni pintaa hiljaa.

Vaeltaa minuun, ja vie minut jonnekin missä voin unohtaa, ja olla hetkessä hiljaa.

Kunnes hiljaisuuden rikkoo likainen räjähdys, ja olemme poissa.

Poissa Kallion kivisiltä kaduilta, joilta juuri kuoli kaikki kaunis.

 

Suomi

Visiittisi oli sysimetsien väkevä kutsu. Järven pehmeä lupaus.

Aamukasteen tuoma raikkaus. Lähtösi jälki oli pakkasen polttama arpi.

Lumisen takapihan tyhjyys.

Hyisen viiman tuottama kyynel. Katsoin jälkeesi verannalta, kun katosit koivikkoon.

Lehtien lävitse tienmutkan syliin. Kyläkioskin taakse.

Seisoin vain hiljaa, ja kuuntelin tuulen kuiskintaa lehvikössä.

Sinun tuoksusi hukkui kesän kuivaan kainaloon.

Minun onneni katosi mukaasi Suomalaiseen suveen.

Kotimaani raitille, soranmakuiseen suruun.