MATKAMIES MAAN
Kauas kaikuu ajatukseni onnesta. Siellä siintää
ruostunut viiva lupauksesta. Taipaleella kulkijalle vihmoo tuuli,
huutaa kaukaisuuden kaiku.
Pysähtyy, kuuntelee,
antaa tuulen piiskata kasvojaan
Unohtuu siihen toviksi tahtomattaan.
Takaisinpäin
Ilman leijuvia siipiä.
Selkäni iho repeytynyt.
Takaisin tulija tahtoisi kohottaa käsivartensa korkealle
niskani taakse.
Parantaa ryhtini.
Elämä itää.
Korjaa satosi.
Hallan alta,
kertyvältä kylmyydeltä.
Kuolematon olemus elämän pilkkaavassa peilissä.
Heijastuu pois kauna.
Keltaiseen valoon taittuen.
Häikäisty tunnusta tuntevasi.
Kosketus iholla
näet hehkun ilmeessä koskijan.
Onko se?
Missä on mielen liikkuva osa?
Onko se kalliolla
alasti odottamassa ottajaansa?
Olisiko se tuolla
huomenien tuulten takana?
Katsomassa tulevaan.
Kuulemassa eilistä.
Oppimassa parempia tapoja. Taivaltamassa tuomiopäivään asti.
- Matkalla -
Määränpää kuuluu kertojalle.
Menetetty muisto
Eletty ajatus
Ollut aikakausi
Kaukaisuuteen on matkaa
Määränpäähän? Mahdoton sanoa
KARTTA
Sinisessä seinässä asuu ikävä. Tuijottaa suurilla simillään.
Pelottaa olijaa olematonta. Huokaukset lähtevät kaarena . Palaavat ympyrään.
Joka sulkeutuu hiljaa.
Hyvittäen kaiken
olemassa olevan pahan.
Taival
Kavahdus pois päin.
Ilmeetön kumarrus, odotusta vailla.
Matkaavan tiellä ei ole kaunista polkua.
Vain kuvia menneisyyden otoksista.
Liekki palaa,
kuva tuhoutuu hiekaksi sydämeen.
Kaukana näkyi valoa rajaseudulta.
Ilmaa oli helpompi hengittää.
Kukaan ei tullut vastaan,
vaikeudet jäivät,
rajalle roikkumaan
unohdettuina varjoina.
TURHAUTUMINEN
Kaareva lupaus johdatti minut harhaan.
Joka oli imaissut minut kitaansa.
Kaareva hengitys
toi minut väärille jäljille.
Kannan sylissäni kaarevaa taakkaa.
Odotan kaarevaa pysäkkiä
minne laskea itseni
ja suoristaa selkäni.
SEIKKAILU
Kalpea valo kulkee edelläni.
Kirkkaus on kaukana takana.
Ehdinkö ensin varjoani?
Tunnenko lämmön ajoissa aisteissani?
Saavutan sen hitaasti.
Saavutan ja tulen perille.
Ehkä ajoissa?
