Klovnin matka

MATKAMIES MAAN

 

Kauas kaikuu ajatukseni onnesta. Siellä siintää ruostunut viiva lupauksesta.

Taipaleella kulkijalle vihmoo tuuli,

huutaa kaukaisuuden kaiku.

Pysähtyy, kuuntelee,

antaa tuulen piiskata kasvojaan.

Unohtuu siihen toviksi tahtomattaan.

Takaisinpäin

 

Ilman leijuvia siipiä.

Selkäni iho repeytynyt.

Takaisin tulija tahtoisi kohottaa käsivartensa korkealle  niskani taakse.

Parantaa ryhtini.

Elämä itää.

Korjaa satosi.

Hallan alta, kertyvältä kylmyydeltä.

Kuolematon olemus elämän pilkkaavassa peilissä.

Heijastuu pois kauna.

Keltaiseen valoon taittuen.

Häikäisty tunnusta tuntevasi.

Kosketus iholla,

näet hehkun ilmeessä koskijan.

MINÄ

Asun särkyneen ikkunan kehyksessä. Ikkunaton olomuoto. Särkynyt sydän.

Tuuli tuivertaa kehoani.

Sade sylkee päälleni.

Auringonhehku on armoton.

Lumi lyö ihoni karrelle.

Käteni ovat täynnä sirpaleita, kehoni kokonaan puutunut.

Mieleni on kadonnut, nytkö hyppään?

KARTTA

 

Sinisessä seinässä asuu ikävä. Tuijottaa suurilla silmillään.

Pelottaa olijaa olematonta. Huokaukset lähtevät kaarena . Palaavat ympyrään.

Sulkeutuu hiljaa.

Hyvittäen kaiken

olemassa olevan pahan.

Taival

Kavahdus pois päin.

Ilmeetön kumarrus, odotusta vailla. Matkaavan tiellä ei ole kaunista polkua.

Vain kuvia menneisyyden otoksista. Liekki palaa, kuva tuhoutuu hiekaksi sydämeen.

Kaukana näkyi valoa rajaseudulta. Ilmaa oli helpompi hengittää.

Kukaan ei tullut vastaan, vaikeudet jäivät rajalle roikkumaan unohdettuina varjoina.

TURHAUTUMINEN

Kaareva lupaus johdatti minut harhaan.

Oli imaissut minut kitaansa.

Kaareva hengitys toi minut väärille jäljille.

Kannan sylissäni kaarevaa taakkaa. Odotan kaarevaa pysäkkiä minne laskea itseni, suoristaa selkäni.

 

SEIKKAILU

 

Kalpea valo kulkee edelläni.

Kirkkaus on kaukana takana.

Ehdinkö ensin varjoani?

Tunnenko lämmön ajoissa aisteissani?

Saavutan sen hitaasti.

Saavutan ja tulen perille.

Ehkä ajoissa?