Klovnin matka

Klovnin matka

HETKI

 

Vuosituhannen myrsky huuhtoi kasvoilta sen,

mikä syntyi yhdessä yössä.

Kulovalkea poltti kaiken mikä syntyi kun tarrauduit minuun.

Kukaan ei kerro totuutta.

Minne vie tämä temmellys?

Kuka tahtoo kosketta pintaa

joka suo tovin omaisuutta iholle? Matkaamme samalla tavalla, askeleemme eivät riitä

tuomaan täyttymystä.

Tuntematon saa voiton,

korjaa kaiken.

Elämä ei ole olemassa tässä hetkessä,

vaan vie meidät kauas.

Tuo toinen on olemassa,

vaikka emme tienneet siitä.

Minkä juuriltaan yrittää katkaista,

saa tuoda satona pöytään.

Miksi et voi mennä kivuttomasti eiliseen?

Ja antaa minun sydämmeni kukkia tuonnemmas.

Voimat ovat uupuneet kasaan,

joka hohtaa tunnetta ilmeetöntä.

TÄMÄ HETKI

 

Siellä sinisen kajon sisällä

on salaisuus.

Suuri ja voimakas.

Mustat varjot suojaavat sitä,

kaatuvat siniseen usvaan.

Sekoittuvat keskenään toisiinsa. Salaisuuden ovet aukeavat, värien tomua tulvii aisteihin.

Räjähdys synnyttää tuskan,

värit katoavat.

Katson taaksesi, tyhjää.

Katson silmiisi,

uppoan niiden mustaan tunneliin.

Loputon pimeätie edessä.

Olet kaiku joka ei vastaa.

Mykkä tuuli haroo hiuksiani.

Hajuton ilma kulkee lävitseni.

Tämä hetki ja kaikki on poissa……

Muisto jäljellä,

polttaa arven sisinpääni

jotta kukaan ei sitä näkisi.

-AHNEUS-------------------------------------

 

Reikä rahvaassa lihassa.

Tuskin toimiva elin.

Reikä keskellä.

Siinä missä veri sykkii valtimoon.

Reiästä roikkuu naru.

Siihen on solmittu lantti.

Arvostettu omistajansa silmissä.

Lantti, täydellinen reikään lihassa.

Siinä on sen paikka.

Luotu täysin tietoisena muottiin. Paraantuuko sairas mieli?

Kehoon kahlitulla kolikolla.

Parantuuko paatunut?

Ahne uskottomuus.

Liha syleilee pehmeydellään.

Kunnes se hapettuu.

Muuttuu myrkylliseksi.

Se korventaa, tekee tuhoa.

Hitaasti kalvaen.

Järjetön julmuus, heijastuu katsojaan. Pelottaa tiehensä tunteelliset. Tunteettomuus kaataa ahmijansa. Maatuneena maahan.

Siihen jää.

Ontto kaiku sisällä.

Vastausta vailla.

Riittääkö?

- Ikävä vastaan tuleva vieras -

 

Tahtoisin selittää

Salaman nopeasti.

Olet mennyt

sinne missä et kuule.

Katosit tuuleen

Katosit sanoihin.

Jäin myrskyyn seisomaan.

Jäätymään sisältä

- Tyhjänä huomiselle -

Lupaus on voimaton

Anteeksianto

Kiireetön kaipaus

Suudelma niskassa

Väre kulki lävitse

Kosketus unohtui

Lupauksen tieltä.

Ikävä, seuralaiseni

Istuu vierelläni

Kuluttaa aikaa...

Armottomana

Antamatta oikeaa sanaa

Oikuttelee.

Välähdyksiä tapahtuneesta

Pysähtynyt.

Hiljainen kaipaus

Miksi olla tässä hetkessä oikein?

Missä olet?

Kenelle olet ollenkaan?

Andersille

viimeinen on siinä

edellä ensimmäistä

onko oikein

että se karkaa?

onko se ollut siinä aina?

en huomannut

hävitin sen

silloin ennen eilistä….

Edessä hukattu huominen.

Takana tekemätön tilaisuus.

Kertomus kuin kaluttu luu.

Kaivettuna syvälle

multaiseen maahan.

Maasta versoaa

kirjava kasvi

vailla piikikästä sanaa.

Mullan alle kasvaa

vankka juuri

jatkaen joutilasta oloaan.

Ilman huolien

hapettamia sateita.

MUISTO

 

Lasilinnut ovat

hukkuneet kärpästen kajoon.

Kuivuneet pölyn kaltaisiksi unelmiksi, auringonvalon heijastukseen. Tomuuntuneet odotukseen.

Kaksi toisiinsa takertunutta toivetta, yhdessä erillisinä.

Kauniita pois heitettyjä aatoksia. Unohdettuja muistoja.

Hiljaisuus

 

Uhrasit minut omaksi kuvaksi.

Taistelit ilmeesi hinnalla.

Kuka uskaltaa paljastaa totuuden. Kavahdit oman huutosi

hyytävää hiljaisuutta.

Kaiku toisti kuulemansa.

Kiljaisut vaelsivat

tyhjiä käytäviä etsien täyttymystä.

PETTYMYKSIÄ

 

Katson, siihen kohtaan jossa on kulunut kertomus.

Kiipeän, sanojen syvyyksiin.

Saatko, minut kiinni, ilman että lahoan allesi?

Tunnen, painosi,

ja tukahtunut hiki hukuttaa minut hetkeen.

Heräisin, tuolla ja katsoisin tyhjää tilaa,

jonne kasvattaisin alun.

Uudelle haaveelle-

Kulunut aika, onneton tunti.

Missä on kello?

Se soi.

Tunnen, loputtoman sykkeen

Syvällä minussa.......