HETKI
Vuosituhannen myrsky huuhtoi sen, mikä syntyi yhdessä yössä.
Kulovalkea poltti kaiken, mitä oli rakennettu miljoona vuotta.
Kukaan ei kerro totuutta.
Minne vie tämä temmellys?
Matkaamme samalla tavalla, askeleemme eivät riitä tuottamaan täyttymystä.
Elämä ei ole olemassa tässä hetkessä, vaan vie meidät kauas ja takaisin.
Minkä juuriltaan yrittää katkaista,
sen saa tuoda satona pöytään.
Miksi et voi mennä kivuttomasti eiliseen?
Antaa minun sydämeni kukkia tuonnemas!
TÄMÄ HETKI
Siellä sinisen kajon sisällä
on salaisuus.
Suuri ja voimakas.
Mustat varjot suojaavat sitä,
kaatuvat siniseen usvaan.
Sekoittuvat keskenään toisiinsa. Salaisuuden ovet aukeavat, värien tomua tulvii aisteihin.
Räjähdys synnyttää tuskan,
värit katoavat.
Katson taaksesi, tyhjää.
Katson silmiisi,
uppoan niiden mustaan tunneliin.
Loputon pimeätie edessä.
Olet kaiku joka ei vastaa.
Mykkä tuuli haroo hiuksiani.
Hajuton ilma kulkee lävitseni.
Tämä hetki, ja kaikki on poissa……
Sisälläni arpi. Piilossa kaikilta.
AHNEUS
Reikä rahvaassa lihassa.
Tuskin toimiva elin.
Reikä keskellä.
Siinä missä veri sykkii valtimoon.
Reiästä roikkuu naru.
Siihen on solmittu lantti.
Arvostettu omistajansa silmissä.
Lantti, täydellinen reikään lihassa.
Siinä on sen paikka.
Luotu täysin tietoisena muottiin. Paraantuuko sairas mieli?
Kehoon kahlitulla kolikolla.
Parantuuko paatunut?
Ahne uskottomuus.
Liha syleilee pehmeydellään.
Kunnes se hapettuu.
Muuttuu myrkylliseksi.
Se korventaa, tekee tuhoa.
Hitaasti kalvaen.
Järjetön julmuus, heijastuu katsojaan.
Pelottaa tiehensä tunteelliset. Tunteettomuus kaataa ahmijansa. Maatunee maahan.
Siihen jää.
Ontto kaiku sisällä.
Vastausta vailla.
Riittääkö?
- Ikävä vastaan tuleva vieras -
Tahtoisin selittää
Salaman nopeasti.
Olet mennyt
sinne missä et kuule.
Katosit tuuleen
Katosit sanoihin.
Jäin myrskyyn seisomaan.
Jäätymään sisältä
- Tyhjänä huomiselle -
IKÄVÄ
Lupaus on voimaton.
Anteeksianto, kiireetön kaipaus.
Suudelma niskassa.
Väre kulki lävitse.
Kosketus unohtui lupauksen tieltä.
Viimeinen on siinä, edellä ensimmäistä.
Onko oikein että se karkaa?
Onko se ollut siinä aina?
En huomannut, hävitin sen silloin ennen eilistä….
Andersille
Ikävä, seuralaiseni istuu vierelläni, kuluttaa aikaa...
Armottomana antamatta oikeaa sanaa.
Oikuttelee.
Välähdyksiä tapahtuneesta. Pysähtynyt, hiljainen kaipaus.
Miten olla tässä hetkessä?
Edessä hukattu huominen.
Takana tekemätön tilaisuus.
Kertomus kuin kaluttu luu.
Kaivettuna syvälle
multaiseen maahan.
Maasta versoaa
kirjava kasvi.
Vailla piikikästä sanaa.
Mullan alle kasvaa
vankka juuri.
Jatkaen joutilasta oloaan.
Ilman huolien
hapettamia sateita.
MUISTO
Lasilinnut ovat
hukkuneet kärpästen kajoon.
Kuivuneet pölyn kaltaisiksi unelmiksi, auringonvalon heijastukseen. Tomuuntuneet odotukseen.
Kaksi toisiinsa takertunutta toivetta, yhdessä erillisinä.
Kauniita pois heitettyjä aatoksia. Unohdettuja muistoja.
Hiljaisuus
Uhrasit minut omaksi kuvaksi.
Taistelit ilmeesi hinnalla.
Kavahdit oman huutosi
hyytävää hiljaisuutta.
Kaiku toisti kuulemansa.
Kiljaisut vaelsivat
tyhjiä käytäviä etsien täyttymystä.
PETTYMYKSIÄ
Katson siihen kohtaan jossa on kulunut kertomus.
Kiipeän sanojen syvyyksiin.
Saatko minut kiinni, ilman että lahoan allesi?
Tunnen painosi, tukahdettu hiki hukuttaa minut alleen.
Heräisin tuolla, katsoin tyhjää tilaa minne kasvattaisin uuden alun.
Kulunut aika, onneton tunti.
Missä on kello?
Tunnen loppumattoman sykkeen
syvällä minussa.......
