HETKI
Vuosituhannen myrsky huuhtoi kasvoilta sen,
mikä syntyi yhdessä yössä.
Kulovalkea poltti kaiken mikä syntyi kun tarrauduit minuun.
Kukaan ei kerro totuutta.
Minne vie tämä temmellys?
Kuka tahtoo kosketta pintaa
joka suo tovin omaisuutta iholle? Matkaamme samalla tavalla, askeleemme eivät riitä
tuomaan täyttymystä.
Tuntematon saa voiton,
korjaa kaiken.
Elämä ei ole olemassa tässä hetkessä,
vaan vie meidät kauas.
Tuo toinen on olemassa,
vaikka emme tienneet siitä.
Minkä juuriltaan yrittää katkaista,
saa tuoda satona pöytään.
Miksi et voi mennä kivuttomasti eiliseen?
Ja antaa minun sydämmeni kukkia tuonnemmas.
Voimat ovat uupuneet kasaan,
joka hohtaa tunnetta ilmeetöntä.
TÄMÄ HETKI
Siellä sinisen kajon sisällä
on salaisuus.
Suuri ja voimakas.
Mustat varjot suojaavat sitä,
kaatuvat siniseen usvaan.
Sekoittuvat keskenään toisiinsa. Salaisuuden ovet aukeavat, värien tomua tulvii aisteihin.
Räjähdys synnyttää tuskan,
värit katoavat.
Katson taaksesi, tyhjää.
Katson silmiisi,
uppoan niiden mustaan tunneliin.
Loputon pimeätie edessä.
Olet kaiku joka ei vastaa.
Mykkä tuuli haroo hiuksiani.
Hajuton ilma kulkee lävitseni.
Tämä hetki ja kaikki on poissa……
Muisto jäljellä,
polttaa arven sisinpääni
jotta kukaan ei sitä näkisi.
-AHNEUS-------------------------------------
Reikä rahvaassa lihassa.
Tuskin toimiva elin.
Reikä keskellä.
Siinä missä veri sykkii valtimoon.
Reiästä roikkuu naru.
Siihen on solmittu lantti.
Arvostettu omistajansa silmissä.
Lantti, täydellinen reikään lihassa.
Siinä on sen paikka.
Luotu täysin tietoisena muottiin. Paraantuuko sairas mieli?
Kehoon kahlitulla kolikolla.
Parantuuko paatunut?
Ahne uskottomuus.
Liha syleilee pehmeydellään.
Kunnes se hapettuu.
Muuttuu myrkylliseksi.
Se korventaa, tekee tuhoa.
Hitaasti kalvaen.
Järjetön julmuus, heijastuu katsojaan. Pelottaa tiehensä tunteelliset. Tunteettomuus kaataa ahmijansa. Maatuneena maahan.
Siihen jää.
Ontto kaiku sisällä.
Vastausta vailla.
Riittääkö?
- Ikävä vastaan tuleva vieras -
Tahtoisin selittää
Salaman nopeasti.
Olet mennyt
sinne missä et kuule.
Katosit tuuleen
Katosit sanoihin.
Jäin myrskyyn seisomaan.
Jäätymään sisältä
- Tyhjänä huomiselle -
Lupaus on voimaton
Anteeksianto
Kiireetön kaipaus
Suudelma niskassa
Väre kulki lävitse
Kosketus unohtui
Lupauksen tieltä.
Ikävä, seuralaiseni
Istuu vierelläni
Kuluttaa aikaa...
Armottomana
Antamatta oikeaa sanaa
Oikuttelee.
Välähdyksiä tapahtuneesta
Pysähtynyt.
Hiljainen kaipaus
Miksi olla tässä hetkessä oikein?
Missä olet?
Kenelle olet ollenkaan?
Andersille
viimeinen on siinä
edellä ensimmäistä
onko oikein
että se karkaa?
onko se ollut siinä aina?
en huomannut
hävitin sen
silloin ennen eilistä….
Edessä hukattu huominen.
Takana tekemätön tilaisuus.
Kertomus kuin kaluttu luu.
Kaivettuna syvälle
multaiseen maahan.
Maasta versoaa
kirjava kasvi
vailla piikikästä sanaa.
Mullan alle kasvaa
vankka juuri
jatkaen joutilasta oloaan.
Ilman huolien
hapettamia sateita.
MUISTO
Lasilinnut ovat
hukkuneet kärpästen kajoon.
Kuivuneet pölyn kaltaisiksi unelmiksi, auringonvalon heijastukseen. Tomuuntuneet odotukseen.
Kaksi toisiinsa takertunutta toivetta, yhdessä erillisinä.
Kauniita pois heitettyjä aatoksia. Unohdettuja muistoja.
Hiljaisuus
Uhrasit minut omaksi kuvaksi.
Taistelit ilmeesi hinnalla.
Kuka uskaltaa paljastaa totuuden. Kavahdit oman huutosi
hyytävää hiljaisuutta.
Kaiku toisti kuulemansa.
Kiljaisut vaelsivat
tyhjiä käytäviä etsien täyttymystä.
PETTYMYKSIÄ
Katson, siihen kohtaan jossa on kulunut kertomus.
Kiipeän, sanojen syvyyksiin.
Saatko, minut kiinni, ilman että lahoan allesi?
Tunnen, painosi,
ja tukahtunut hiki hukuttaa minut hetkeen.
Heräisin, tuolla ja katsoisin tyhjää tilaa,
jonne kasvattaisin alun.
Uudelle haaveelle-
Kulunut aika, onneton tunti.
Missä on kello?
Se soi.
Tunnen, loputtoman sykkeen
Syvällä minussa.......
