Klovnin matka

Klovnin matka

Tuletko lujaa?

Törmätäänkö?

Se tunne kuin kaikki olisi vain hetken ja sitten ei mitään.

En uskalla olla onnellinen, en uskalla hengittää.

Kuka ansaitsee onnen?

Kuka saa sen kestämään?

Olenko ollut illuusion vietävissä, kupla puhkeaa.

Törmään, kaikki katoaa.

Siihen hetkeen ja sitten hetki oli poissa.

Kuka kertoi sen, kuka kuvitti.

Minä en oikeasti ollut siellä, se oli uni. Joku kirjoitti sen minun mieleeni ajatuksilla jotka katosivat kulman taakse, eksyin.

Kaivan kantapääni saveen, rakennan lähtölaskentaa.

Tunnen sen tulevan ja olen valmis.

Nyrkit nouset, iskevät ilmaan.

Muistan kuitenkin kumartaa, koska se on kohteliasta.

Kiidän, lennän, liidän, juoksen.

Vauhti, voima ja hetki joka ei unohda minua alleen.

Olen voittanut sen, olen täällä, tunnen itseni, tunnen sen joka solulla.

Ja se tuntuu hyvältä.

Se palaa takaisin, se kuuluu tänne, sillä on sanoma.....

 

KLOVNI

Valkoisessa huoneessa asuu alaston klovni.

Ryhditön hauska.

Kylmät kaakelit heijastavat kasvoille ilmeen.

Kaiku vastaa kysymykseen onnesta. Turhamaisuus riisui siltä aatteet.

Vei mennessään tulevaisuuteen, joka odottaa huomenna eteisessä.

Ulkopuolella valkoista tilaa.

Emaloitu pinta iholla, ihon alla. Sileä syrjä astiassa.

Painuu muistona mieleen.

Turhina tuntemuksina.

Tahattomia lupauksia, kimpoaa jätteenä tunkiolle.

Katson ja korjaan itseni talteen, nousen tuulilaivaan. Kaakoistuuli johdattaa laivaani.

Menneisyys hukkuu, meren mielettömyyteen.

Kaiken surun keskellä kadotin kuvajaisesi, muutuit ilmaksi tuulen helmaan.

Nousen, tiedän olevani matkustaja.

Jossain on määränpääni.

Mittaamattomassa paikassa.

Klovni käveli satamalaiturilla ohitseni.

Heilutti suurta kättään tuulisille linnuille taivaalla.

Joka kumpusi takaisin horisontin imuun.