Klovnin matka

Luonko klownin nahkani, puen jotain uutta ja yllättävää? Viskaan sen nurkaan, heitän sille hyvästit.

Viikkaan sen ensin, laskotan kauniille kerälle.

Sitten asetan sen alimmallle hyllylle,

aukaisen avaimella sydämeni.

Tutkin toisia tuulia,

uskon uusi tuoksu tuo tullessaan sateen.

Puhdistaen pukuni, uuden pukuni.

Tietämättä vielä mikä se on.

Malttamattomana mahdollisuuksista

mieleni kutsuu kokoon tomuhiukkasia,

luodakseni sen lempeäksi.

Kivettynyt elefantti, karvainen kilpikonna,

jäätynyt tirehtööri.

Kaikki epäasiat rivissä.

Katson niihin, niiden lävitse.

Vapauden tunne on laskeutunut jalkoihini,

puuduttanut ne.

Tahtoisin nousta, kokea jotain kaunista.

Kuunnella suloisi sointuja, sulkea silmäni hetkeksi.

Olla siinä, unohtaa kaiken,

joka tekee minut sokeaksi totuudelle.

Klowni

Piirän kasvoilleni hymyn väärinpäin.

Istun odottamassa Keijua,

joka lupasi tulla toteuttamaan unelmani.

Katson korkealle telttakankaan sopukoihin,

kohotan käteni, lennän ylös.

Kuuntelen kuinka tuulen lepattava liekki

kuiskii kankaan pintaan.

Heiluttaa sitä, huokaa.

Harmaa hiekka allani hehkuu kuunvalon kajossa.

Välkehtii kuin pienet timantit.

Laskeudun siihen, painan pääni sen pehmeään syleilyyn. Jään siihen, toivon että Keiju saapuu ennen aamun kirkasta kajastusta,

tuoden todellisuuden totiset kasvot eteeni.

Tunsin sen, hiljaisen huokauksen,

tunsin sen seinän läpi.

Kosketin kohtaa mihin henkäys pysähtyi,

huurre siinä kylmän käteni alla.

Puhu minulle, katso minuun, kosketa.

Olen tässä lämmin käsi valmiina antamaan sinun laskeutua rauhaan.

Olen ollut täällä kauan,

olen suunnittellut reitin sinne missä voit olla oma itsesi. Olen piirtänyt kartan ja laittanut sen mieleeni muistiin, josta poimin sen kun tulet kanssani.

Anna kätesi vien sinut pois, sinne missä voit hengittää, tuntea olevasi elossa ja nauraa taivaan kaaren alla, vesipisaroiden loisteessa,

vihreän nurmen sylissä,

siellä missä on ikuisuus asuu sydämessä.

Tähdistä on rakennettu ilmalaiva

purjehtii meidän yllämme.

Huudamme kuuhun, huudamme pimeyteen.

Kaikua ei kuulu.

Hapuilemme usvaa,

kätemme huitovat hallan täyttämää ilmaa.

Kylmyys iskee kasvoihin puuduttaen mielemme. Tahtomattaan kaadumme jäiselle asfaltille,

iskemme poskemme siihen.

Hengitys huohottaa,

höyry nousee sieraimista laskeutuen maahan,

luoden siihen lämpimän läiskän.

Jäämme makaamaan selälleen

asfaltin kiiltävään pintaan,

jäädymme siihen kiinni.Tuijotamme tähti-ilmalaivaa,

joka lipuu tummaan horisonttiin kuun siltaa pitkin.

 

Klownin askel hiekalla.

Varjo kuumuudessa, ja poissa. Vedenraja ja kajastus,

klownin nenä kelluu.

Uudet askeleet tuolla dyynien takana. Olematon kajatus vedenpinnalla,

tuuli pyyhki sen.

Vain muisto ja kuiskaus ilmassa.

 

Meren varjot hiipivät ylleni. Suolainen vesi kaivautuu ihoni poimuihin.

Tahtoisin uida vastarannalle ja työntää käteni hiekkaan.

Lojua auringossa, ja huokaista lämpöön.

Mutta meri vetää minua voimakkaasti. Aallot tarrautuvat jalkoihini, tanssivat ympärilläni.

Luovutan, tartun tanssin hetkeen ja unohdun suolan syliin.