Klovnin matka

SURUPUSERO

 

Kaivoin kaapin kätköjä.

Lipaston lohduttomia laatikoita.

Uikuttavan ullakon uumenia.

Armottoman arkun avointa aukkoa.

Löytääkseni pölyn peittämän, paksun  ja puutuneen puseroni.

Panin päälleni puseron.

Paino peitteli minut.

Lämpö läkähdytti.

Hukuin hikeen, ja hiljaiseen huutoon.

 

 

 

Kaardemummaa kahvissa.

Pilleripino pöydällä.

Huoneessa homeinen huuto.

Haluatko hakea helpotusta?

 

Minä Klovnin nahassani,

nyrjäyttänyt nenäni.

Kyynel kimaltelee kuulaalla kaulalla.

Purkautuu pakahtuneen

mielen mutkista.

Käteni hamuaa helpotuksen pilleripinosta vinosta.

Kohta kuulen kuiskauksen korvassa.

Se sammuttaa, suo sumuisen sulon.

 

 

Poskeni ovat puutuneet,

turtuneet tuntemaan.

Aivoni aivastamaan,

aloittamaan alusta.

Edestakaisin eilen-

Tänään täällä, huomenna hengissä.

Mitätön katse kasvoissa,

uurteissa uupuneet arvet.

Kannan kehoani kuin katala kaaos.

Kohta kaadun ja juurrun jäsenistä.

Oikealle oikaisen ja vetäydyn vasemman varaan.

Olen kasvi kuulaassa kosteikossa.

Kuka minut huomaa huuruisessa heteikössä?

Vahtimestari seisoo sirkuksen säteessä.

Pelottava varjo kasvaa kankaan pintaan.

Tuhat huutoa kuuluu teltan takaa.

Tuhat tahtia tömisee estradin hiekkaan.

Vartijan kasvot kuvastavat kauheaa tuskaa.

Kädet viuhtovat vihaa.

Kukaan ei uskalla ohittaa.

Vain pelon pakahduttama pimeys.

Hullujen huokaus.....