Klovnin matka

Puhutaan, puhutaan, puhutaan.....

Puhun, puhun, puhun itselleni yksin. Täällä kaikuu oma ääneni, keinotekoisessa atmosfäärissä.

Ikkunaton, tilaton, ilman akustiikkaa, kaiku ei vastaa. 

Tulen sisään, kumarran omalle varjolleni, toinen katosi ilmaan.

Huikkasi eteisestä, katosi.

Surusi, suruni ovat meillä kylässä.

Keitätkö kahvit vai mennäänkö saunaan?

Kukaan ei tiedä onko tämä olemassa?

Olemmeko vain hetken teatteria toisillemme?

 

 

Olen jäätynyt.

Olen kuiskannut omaan korvaani herää!

Olen herännyt, kaikki on hyvin sekunnin.

Sitten olen lakannut hengittämästä.

Olen tavannut vihollisen,

joka tuo minulle harmia.

Olen tervehtinyt sitä.

Olen pettynyt,

huomannut se onkin utopiaa.

Olen rakastanut,

saanut tietää että olen hukassa.

Katson silmiin joissa loistaa musta.

Kuulen puheen joka väreilee surua.

Tunnen kylmyyden.

Se kasvaa, voimistuu, se on suuri.

Olet sen alla, vanki, olen pahoillani.

 

Vihaa vihaa, sure surua, ole olemuksesi, ole itsesi.

Kaiva kuoppasi, vie paha pois pahaan.

Tee itsestäsi tähti, loista, tuiki

ja lennä.

Ole vapaa vapaudessasi, elä elämäsi kiihkolla, lujaa, liekehtien.

 

Kuulen kuun kuiskauksen poskellani kylmänä kutsuna.

Sinun säteesi sukelsi sinne. 

Minun mahdollisuuteni maatui maaksi.

Kukaan ei kuule.

Kaksi kumallista kaveria kuuroina.

Anna almu, anna anteeksi.

Voima, vieras, vesi, voimasanoja?

Vietkö minut vuorovesi?

Voimakkaille viratauksille, vieraille vesille?

 

 

Kyyneleen läpi näen maailman.

Kuin kaunis ikuinen lupaus onnesta.

Siinä seison, toivon.

Uskallan, sitten huomaan, se ei kuulu minulle.

Katson sirkuksen syvyyteen, siihen pisteeseen joka on syvyys.

Kaikki on tässä,

minä en vieläkään osaa pois.

 

Viha jonka kannan on omani.

Itseni kautta.

Itsessäni tässä tuolla.

Hetki vie minut syvemmälle.

Kukaan ei tiedä.

Kukaan ei näe.

Henkilökohtainen ja kallis.

Rakas ja oma.

Minun vihani,

tähän hetkeen,

tulevaan.

Sokea valo tunkee aistiesi läpi.

Ei ole huomista ettet voisi kokea hopeista hetkeä.

Sininen tuuli hipoo huulia.

Tunnoton ei tunne.

Kosken, käteni jää ilmaan ilman lämpöä.

Kuollut kudos, kenenkään oma.

Arvoitus.