Klovnin matka

Puhutaan, puhutaan, puhutaan.....

Puhun, puhun, puhun itselleni yksin, täällä kaikuu oma ääneni keinotekoisessa atmosfäärissä.

Ikkunaton, tilaton, ilman akustiikkaa, kaiku ei vastaa. 

Tulen sisään ja kumarran omalle varjolleni, toinen katosi ilmaan.

Huikkasi eteisestä ja katosi.

Surusi, suruni ovat meillä kylässä.

Keitätkö kahvit vai mennäänkö saunaan?

Kukaan ei tiedä onko tämä olemassa, vai olemmeko vain hetken teatteria toisillemme?

 

Ollaanko kuin ei oltaisikaan, vain yksi askel kerralaan, ja sitten ei ollenkaan?

Olen jäätynyt. Olen kuiskannut omaan korvaani herää!

Olen herännyt aamulla kuinka kaikki on hyvin sekunnin, ja sitten olen lakannut hengittämästä

Olen tavannut jokaisen vihollisen, joka tuo minulle harmia,

olen tuntenut heidät jokaisen ja tervehtinyt heitä.

Olen pettynyt ja huomannut että se onkin utopiaa.

Olen rakastanut ja saanut tietää että olen hukassa.

Katson silmiin joissa loistaa musta.

Kuulen puheen joka väreilee surua.

Tunnen kylmyyden siinä.

Se kasvaa, se voimistuu, se on suuri.

Olet sen alla, olet vanki, olen pahoillani.

 

Vihaa vihaa, sure surua, ole olemuksesi, ole itsesi.

Kaiva kuoppasi, vie paha pois pahaan, tee itsestäsi tähti, loista tuiki ja lennä.

Ole vapaa vapaudessasi, elä elämässäsi kiihkolla, lujaa, liekehtien.

 

Kuulen kuun kuikauksen poskellani kylmänä kutsuna

Sinun säteesi sukelsi sinne 

Minun mahdollisuuteni maatui maaksi

Kukaan ei kuule ketään

Kaksi kumallista kaveria kuuroina

Anna almu, anna anteeksi

Voima, vieras, vesi, voimasanoja

Viekö minut vuorovesi, voimakkaalle virataukselle, vieraille vesille?

 

 

Kyyneleen läpi näen maailman joka on kaunis ikuinen lupaus onnesta

Siinä seison, toivon

Uskallan, ja sitten huomaan että se ei kuulu minulle

Katson sirkuksen syvyyteen, katson siihen pisteeseen joka on syvyys

Se kaikki on tässä ja minä en vieläkään osaa pois

 

Viha jonka kannan on omani

Itseni kautta

Itsessäni tässä tuolla 

Jokainen hetki löytää sen vie minut syvemmälle

Kukaan ei voi tietää

Kukaan ei näe

Henkilökohtainen ja kallis

Rakas ja oma

Minun vihani, minuun, tähän hetkeen ja tulevaan

Sokea valo tunkee aistiesi läpi.

Ei ole huomista ettet voisi kokea hopeista hetkeä.

Sininen tuuli hipoo huulia

Tunnoton ei voi tuntea

Kosken, ja käteni pinta jää ilmaan ilman lämpöä

Kuollut kudos, kenenkään oma

Arvoitus

Missä olen, kennelle?