Klovnin matka

Klovnin matka

Puhutaan, puhutaan, puhutaan.....

Puhun, puhun, puhun itselleni yksin, täällä kaikuu oma ääneni keinotekoisessa atmosfäärissä.

Ikkunaton, tilaton, ilman akustiikkaa, kaiku ei vastaa. 

Tulen sisään ja kumarran omalle varjolleni, toinen katosi ilmaan.

Huikkasi eteisestä ja katosi.

Surusi, suruni ovat meillä kylässä.

Keitätkö kahvit vai mennäänkö saunaan?

Kukaan ei tiedä onko tämä olemassa, vai olemmeko vain hetken teatteria toisillemme?

 

Ollaanko kuin ei oltaisikaan, vain yksi askel kerralaan, ja sitten ei ollenkaan?

Olen jäätynyt.

Olen kuiskannut omaan korvaani herää!

Olen herännyt aamulla kuinka kaikki on hyvin sekunnin,

ja sitten olen lakannut hengittämästä

Olen tavannut jokaisen vihollisen,

joka tuo minulle harmia.

Olen tuntenut heistä jokaisen, tervehtinyt heitä.

Olen pettynyt,

ja huomannut että se onkin utopiaa.

Olen rakastanut,

ja saanut tietää että olen hukassa.

Katson silmiin joissa loistaa musta.

Kuulen puheen joka väreilee surua.

Tunnen kylmyyden siinä.

Se kasvaa, se voimistuu, se on suuri.

Olet sen alla, olet vanki, olen pahoillani.

 

Vihaa vihaa, sure surua, ole olemuksesi, ole itsesi.

Kaiva kuoppasi, vie paha pois pahaan, tee itsestäsi tähti, loista tuiki ja lennä.

Ole vapaa vapaudessasi, elä elämäsi kiihkolla, lujaa, liekehtien.

 

Kuulen kuun kuikauksen poskellani kylmänä kutsuna

Sinun säteesi sukelsi sinne 

Minun mahdollisuuteni maatui maaksi

Kukaan ei kuule ketään

Kaksi kumallista kaveria kuuroina

Anna almu, anna anteeksi

Voima, vieras, vesi, voimasanoja

Viekö minut vuorovesi, voimakkaalle virataukselle, vieraille vesille?

 

 

Kyyneleen läpi näen maailman

joka on kaunis ikuinen lupaus onnesta.

Siinä seison, toivon.

Uskallan, ja sitten huomaan että se ei kuulu minulle.

Katson sirkuksen syvyyteen, katson siihen pisteeseen joka on syvyys.

Se kaikki on tässä,

ja minä en vieläkään osaa pois.

 

Viha jonka kannan on omani.

Itseni kautta.

Itsessäni tässä tuolla.

Jokainen hetki vie minut syvemmälle.

Kukaan ei voi tietää.

Kukaan ei näe.

Henkilökohtainen ja kallis.

Rakas ja oma.

Minun vihani,

minuun, tähän hetkeen,

ja tulevaan.

Sokea valo tunkee aistiesi läpi.

Ei ole huomista ettet voisi kokea hopeista hetkeä.

Sininen tuuli hipoo huulia.

Tunnoton ei voi tuntea.

Kosken, ja käteni pinta jää ilmaan ilman lämpöä.

Kuollut kudos, kenenkään oma.

Arvoitus.

Missä olen, kennelle?