Klovnin matka

Siirrän yhden kiven, sitten vuoren, sitten itseni

Olenko siellä missä onni kasvaa

lupaukset, hellät huomiset, pehmeät katseet, hetket ilman ajatuksia

Viimeinen on ensin, ja ensimmäinen on toisena, kuinka ylpeyden korvaa nöyrän kummarrus

Kuinka kukaan ei ole varjo kennellekkään, vaan loistamme omaa kirkauttamme

 

 

Jätin hippuja jokaisen penkkirivin väliin

Jäin katsomon taakse odottamaan, että joku hohkaisi hippuni valossa

Lentäisi pois vapaana valonkajon saattelemana, avaisi portit

Puhuisi pois pahan, viettelisi vieraan ja rakastuisi riemuun

 

 

Klowni tanssii, tuntee sykkeen

Kaikki kaatuu, tuska huuhtoutuu

mieli on kirkas 

olen voittanut sinut, olen vapaa

En kuulu enää eläimien laumaan, liitävien leijonien luo

 

Elottomien elefanttien karsinaan

Tirehtöörin tiukkaan otteeseen

Tanssi vie, vapauttaa, antaa avaimen

 

Olen jo menossa

Kohta olen siellä

Olen pahoillani kaikille aiheuttamastani vauhti vammoista, pimeyden pelosta, petoksen polttamista, tuhon tuskasta

Tie on mutkikas, kaareva, kurvinen, kivinen

Se suoristuu, taittuu tukevaksi, tunnen sen turvallisen tavan 

Olen siellä kohta

Lift me up

Nosta minut ylös. Nousen tunnen kuinka kaikki katoaa altani.

Siellä jossa olin, en ollut

Sitä jota koskin, ei ollut

Sitä toivomusta jota toivoin, ei ollut, vain runko johon halusin kasvattaa versoni.

Ääriviivat katovat, kaikki kuuluu usvaisena kaikuna tässä jossain pehmeässä.

Olenko olemassa vain tämän hetken, ja sitten katoan?

Tulenko takaisin, vai hukkaanunko ?

Ei ole tietoisuutta, ei ole faktaa...Mutta välitänkö?

 

Elän utopiassa joka muuttuu painajaiseksi

Keskellä haamuja, istun yksin kosken heidän viileää pintaa

Pelko on kadonnut koska en enää tiedä mitä se on

Olen turtunut olen kaukana itsestäni

En tiedä enää minne kuulun

En usko kehenkään en luota

Toive: löydä minut

 

 

Huomisen kajo on silmilläni.

Uskon siihen aina ennen ensi viikkoa

Viikot katoavat askeleiden sekaan

Jossain oli alku mutta missä on loppu?

Kaiku vaan huutaa, muisti vain pätkii, ajatukset vain laulaa samaa, monta säettä kerrallaan, jota en voi vastaanottaa

Tässä tämä, hetki, huominen, ensi viikko kadonnut.

Tarve kasvaa, tulla jonnekkin ja heittäytyä

Luulen että en osaa enää palata siihen pisteeseen