Klovnin matka

Toistamme toisiamme, toivomuksiamme, tunteitamme, tottumuksia.

Mutta tavataan siinä pisteessä,

että emme voi toteuttaa yhtäkään toivomusta toiveistamme, tunteistamme, tottumuksistamme.

Olemme toivottomia.

Tuulia toistemme poskilla,

hyväillen poistumme.

Vain muisto jää. 

Siihen mihin koskit kuukausi sitten.

Olen unohtanut miltä se tuntui.

Kuulen jonkun kuiskaavan korvaani: oletko täällä?

Tuulen tällä puolen.

Lumen peittämällä kentällä, kaikkien toivottomien eläinten kanssa.

Olen kansanne,  loppuun asti, olen tässä.

Hoitamassa huomisen tuskaa,

päivien paleltuneita raajoja.

Klovni

 

Halusi miellyttää kaikkia.

Tähän hetkeen, ei yhtään enempää.

Sirkus on kotini.

En tahdo poistua, jään tänne.

Tänne jossa voin olla oma itseni.

Jossa voin nähdä värit miljoonina hiukkasina, sanat tuhansina salamoina.

Hetket pysähtyneinä sekuntteina

..siinä

 

Tahtomattaan hän oli aina paikassa, jossa vallitsi kylmyys.

Etsimättä hän saapui sinne, missä oli tyhjyys.

Kutsumatta hän sai vieraan, joka oli tuntematon.

Kenenkään näkemättä hän tuijotti haamuja.

 

 

Olen vankina omassa klovnin kehossa.

Olen väärässä sirkuksessa, väärällä kiertueella.

En voi elää sirkuksessa jossa ei ole musiikkia, ihmisiä nauramassa, kokettamassa toisiaan.

Josta puuttuu ilo.

Haluan elää sirkuksessa:

Jossa rakennamme estraadin tuhansista kiiltävistä hiekanjyvistä.

Meren välkkyvästä vedestä.

Kaikki nousevat korkeuksiin, kun astumme esiin ja kumarramme.

Juoksemme, loistamme, haluamme tulla teille tutuiksi.

Ilomme täyttää teidät onnella, joka saattelee teidät kotiin.

Kumarramme, ja varjomme häviävät telttakankaan helmaan.

Huomisen odotuksiin, unelmiin.

Te olette tehneet meistä onnellisia, olette tehneet meidät oikeiksi, eläviksi.

Te loitte meidät.

 

 

Kuulin kuinka astuit eteiseen,

pyyhit jalkasi .

Tomu laskeutui kuin unelma lattialle, kirjoitin siihen nimesi.

En uskonut että olisimme koskaan tavoittaneet toisiamme.

Vääriä viestejä, merkkejä, sanoja ilman yhteistä kieltä.

Ostin kerran sanakirjan jolla yritin tulkita sinua.

Poltit sen palavilla puheillasi.

Odotin että ostaisit myös, yrittäisit. 

Uskon näin jälkeenpäin,

rakkautta ei voi pakottaa.

Rakkautta ei voi tuntea,

jos sitä ei ole koskaan oppinut tuntemaan.

Kauneutta ei voi nähdä,

jos on sille sokea.

 

Klovni halusi halata kaikkia.

Antaa lentosuukkoja jokaiselle.

Olla paikalla, tuntea elämän kuuman poltteen maskillaan.

Klovni katsoi niitä jotka katsoivat. Ojensi kätensä niille jotka tulivat vastaan.

Kumarsi syvään, poistui paikalta.

Olen tässä teille, leikkimielisille, humoristeille, tosikoille, kaikenkarvaisille kuulijoille.

Kukkiiko teidän naurunlilja tänään, vai itketäänkö yhdessä?