Klovnin matka

Toistamme toisiamme, toivomuksiamme, tunteitamme, tottumuksia

Mutta tavataan siinä pisteessä että emme voi toteuttaa yhtäkään toivomusta toiveistamme, tunteistamme, tottumuksista

Olemme toivottomia

Tuulia toistemme poskilla, hyväillen poistumme

vain muisto jää 

siihen mihin koskit kuukausi sitten

Tahdoinko luovuttaa?

Kuulen jonkun kuiskaavan kosrvaani: olenko täällä?

Tuulen täälä puolen, lumen peittämällä kentällä kaikkien toivottomien eläimien kanssa.

Oletko täällä? Tahdotko pois?

Tahdonko jättää nämä kärsineet? Tahdonko käntää katseeni niille?

Olen kansanne, olen täällä loppuun asti, olen tässä.

Klowni

kaveri joka halusi mielyttää kaikkia

Maailman tämän hetken, ja sitten se oli menetys

Katson klownia, kehityn, käsitän, sirkus, koti minä elämä

Korvaako kukaan tätä

en tahdo poistua, jään tänne

tänne jossa voin olla oma itseni

jossa voin nähdä värit miljoonina hiukkasina, sanat tuhansina salamoina

hetket pysähtyneinä sekunttina..siinä

 

Tahtomattaan hän oli aina paikassa jossa vallitsi kylmyys.

Etsimättä hän saapui sinne missä oli tyhjyys.

Kutsumatta hän sai vieraan joka oli poissa.

Kenenkään näkemättä hän tuijotti haamuja.

Huurre lasipinnoilla, tyhjyys omassa olosssa, kylmyys kehossa ja haamut menneisyyden vilkailla poluilla.

 

Ole vankina omassa klovnin kehossa, joka on rakennettu toisen ihmisen kehoon. Toisen vaatimukssin ja elämäntyyliin.

En voi elää samassa sirkuksessa jossa ei ole musiikkia, ihmisiä nauramssa ja kokettamassa toisiaan.

Josta puuttu ilo siihen minkä takia rakennamme teltan, istumme alas, harjoittelemmme ja saamme muut nauramaan.

Tunnemme muut, tunnemme sykkeen joka tekee meistä onnellisia.