Klovnin matka

Kun jonkun kadottaa

Sen tahtoo löytää

Sen tahtoo takaisin

Olen hukassa

koska en löydä takaisin

Koska olen kadottanut reitin

Tuolla tuulee, täällä hautoo halla

Otan askeleen sitä kohti

mutta hallanhuuru saa minut kiinni

jäädyttää jokaisen askeleen

Tuulta tulee ikävä, sen lempeää kuiskausta

rajua pyörettä joka vie eteenpäin....

 

Otan vauhtia.

Kohdasta josta lähden lentää hiukkaset ilmaan.

Vauhti on kova, kuulen sen takaraivoni jyskytyksen läpi.

Kukaan ei saa minua kiinni.

Hyppään jyrkänteen yli, loikkaan ikuisuuteen, tuntemattomaan.

Pyörin ilmavirrassa kaikkien tuulen asettamien lakien varassa.

Tahti sykkii jokaisessa, solussa, suonissa.

Lennän kuin en olisi koskaan luotu pysähtymään.

Tanssin ilman kanssa kilpaa.

Tätä on elämä.

 

Kaksi sädettä kohtaa universumin laidalla.

Osuvat toisiinsa huumaavalla voimalla.

Salamoi.

Tuhansia kristalleja leijailee avaruuden sumussa,

luoden valon jossa kulkea.

Värin huima ooppera ohjaa kaukaisuuden konserttia.

Soitto soikoon, kaikkien ikuisten instrumentien kanssa.

Kauneus kuulaassa, kylmässä galaxissa.

 

Kaivo

Minun kaivoni on syvä

Se on pohjaton

Surun hukuttama kivinen tie

Tahtoisin nousta sieltä

Tuntea veden virtaavan ylöspäin

Kivisen seinän kolhivan ihoani 

Tahtoisin hukkua sen syleilyyn

tietäen, että olen menossa ylös

Sangon kolinan, ilmavirran keuhkoissa

Kuin lintu joka räpiköi ylös kosteudesta