Klovnin matka

Kun jonkun kadottaa.

Sen tahtoo löytää.

Sen tahtoo takaisin.

Olen hukassa,

koska en löydä takaisin.

Olen kadottanut reitin.

Tuolla tuulee, täällä hautoo halla.

Otan askeleen sitä kohti,

hallanhuuru saa minut kiinni.

Jäädyttää askeleeni.

Tuulta tulee ikävä, sen lempeää kuiskausta.

Rajua pyörettä joka vie eteenpäin....

 

Otan vauhtia.

Kohdasta josta lähden lentää hiukkaset ilmaan.

Vauhti on kova, kuulen sen takaraivoni jyskytyksen läpi.

Hyppään jyrkänteen yli, loikkaan ikuisuuteen, tuntemattomaan.

Pyörin ilmavirrassa kaikkien tuulen asettamien lakien varassa.

Tahti sykkii jokaisessa solussa, suonissa.

Lennän kuin en olisi koskaan luotu pysähtymään.

Tanssin ilman kanssa kilpaa.

 

 

Kaksi sädettä kohtaa universumin laidalla.

Osuvat toisiinsa huumaavalla voimalla.

Salamoi.

Tuhansia kristalleja leijailee avaruuden sumussa.

Luoden valon jossa kulkea.

Värin huima ooppera ohjaa kaukaisuuden konserttia.

Soitto soikoon, kaikkien ikuisuuksien instrumenttien kanssa.

Kauneus kuulaassa, kylmässä galaxissa.

 

Kaivo

Minun kaivoni on syvä.

Se on pohjaton.

Surun hukuttama kivinen kuilu.

Tahtoisin nousta sieltä.

Tuntea veden virtaavan ylöspäin.

Kivisen seinän kolhivan ihoani. 

Tahtoisin hukkua sen kannattelevaan syleilyyn.

Kuulla sangon kolinan, tuntea ilmavirran keuhkoissa.