Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovni istuu ja luo. Hetken näin itselleen suo.

Pelle rustaa runoja. Hän on sanojen punoja.

Pellen perhe. Täysin erhe.

Klovnin suku. Surupuku.

Sirkuksen sakki. Käännä takki.

Tirehtööri suuri. Vieressä kuuro trupaduuri.

Joukko sanaton, kuin virtaus vanaton.

Tuijottaa toisiaan silmiin, pohjattomaan filmiin.

 

Elämä rankasti rutistaa. Mielemme kutistaa.

Klovnin kallo, on kuin turvonnut pallo. Ajatusten massa, jossain puuroutumassa.

Turhaan klovni odottaa, itsensä matkalla kadottaa.

Yksinäisen on hyvä olla. Vaivatta pärjää pienellä huomiolla. Yksinäisyyden hetki klovnin on paras. Koska jos ois joku, se ois varas.

Kaikkialla on mustaa. Klovni runoja rustaa.

Voitokas olo. Ympärillä ihan oma kolo.

Vie minut meren ääreen. Niin että sen vesi ulottuu sääreen.

Saan siitä voimaa. Alkukantaisen suurta ja roimaa.

Voinko siitä kirjoittaa runon? Sanojen punon.

Löytää näin onnellisen tasapainon, ilman mieleni vainon.

Voi voi sieni. Olet niin pieni.

Mahdutko mun käteen tähän. Edes ihan vähän.

Haluaisin nähdä maailman laidan. Tien suoran ja kaidan.

Olla keskellä luontoa hurjaa. Ilman arjen ainaista kurjaa.

Samoilla metsissä näissä. Ikuisuuksien sammalten häissä.