Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Kiiruhda, tule ja vie. Edessä odottaa tuulinen tunteiden tie.

Vahvistu, ole ja luo. Elämääsi voima tuo.

Kaikki on sinussa tässä. Voimaantuvassa sydämessä, kasvavassa elämässä.

Kun katson silmiin voitetun mielen. Kuvan ja sanoman vieraan kielen.

Puhuttu sana, ilmeetön lama. Arvoton ihminen, niin köyhä. Säie elämään ohut ja löyhä.

Maatuu pian alle mullan. Sinne oikeaan paikkaan, luokse kullan.

Kun tietää, minne se viekään. Antaa kehon mennä, matkaa kevennä.

Tulen nyt luoksesi rajan taa. Tiedän siellä se odottaa.

Minun onneni asuu ylhäällä ullakolla, hiljaisuuden sylissä. Kahden pölyisen arkun välissä. Muistoissa maagisissa ja mieleenpainuvissa. Ullakon pimeässä hämyssä.

Missä voi kuulla tuulen kuiskauksen hellän ja syvän. Mistä voi löytää ikuisen onnen ja mielihyvän.

Pölynpinta hyväilee muistojen kultaa. Siellä on myös saappaat jotka ovat täynnä onnenmaan multaa.

Klovni astuu valonkajoon. Kumartaa yleisölle, miettii mielessä, hajoon.

Introvertti synkistelijä klovni pieni. Siinä esillä kuin mikäkin kärpässieni.

Älkää huutako minua estraadille, älkää käskekö esille. Mieleni täyttyy näille synkille tunnelmille.

Voiko minusta tulla hauska ja suuri? Vai onko edessäni vain valtava epätoivon muuri?

Jostain välkkyy valoa, pientä heikkoa kajoa.

Välistä muurin yrittää valo voittaa pimeyden. Sen ikuisen yhteyden.

Klovni tartuu kajoon tähän. Toivoo sen parantavan ehkä vähän?

Jos minulla olisi voima ja vapaus.

Olisin ajatukseltani roima, sekä voittamaton tapaus.

Minulla olisi viitta, joka suojan soisi, ajatuksen vapauden toisi.

Teot olisivat sallitua etuoikeutta, ilman mitään epäoikeuden poikeutta.

Kävelisin katua humaanin etuoikeuden, sekä rakkauden sanoman suoruuden ja soikeuden.

Kaikki muodot on sallittua rakkaudessa maailman maissa… se lukee joka inhimillisyyden laissa.

 

Et voi kieltää minua tuntemasta rakkautta tätä. Mutta teet sen koska sinulla on paniikki ja hätä.

Itsekkyys vie sinua ja sanomaasi eteenpäin. Mutta naamiosi taakse näin.

Et pääse pakoon tietä oikeudenmukaisuuden.. voit rypeä itsekkyydessäsi ikuisuuden.

Mustasukkaisuus teki sinusta pahan, kuin ahneus haluaa vain rahan.

Et näe itseäsi oikeassa valossa, vain kiusallisuuden kolkossa talossa.

Olet kadottanut itsesi ikuisuuksien katkeruuden suohon, se on kylmettänyt rakkauden ruohon.

Tuohon sekavaan sotkuun ja kosteaan imuun. Tuleeko tunne oikea koskaan takaisin sinuun.

Valinta on aina sinun, mutta myös maailmankaikkeuden. Kokonaisen elämän kaaren kauneuden.