Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Hui aika kohdata realiteetit tämän hetken, ehkä myös historian huiman retken.

No kaaos on mun salasana, siihen jatkoa voisi olla onko täällä hana? Josta voisin juoda elämän huikan, kuulla sen perkeleen kuikan. Niin juuri sen josta jokainen puhuu.

Rehellisyyden laulun , ja siitä voisi maalaa vaikka unohtumattoman taulun.

Ilman värejä tai muotoa. Olisi kuin kala ilman ruotoa.

Sinulle siinä joka haluat kuulla kaikki juorut sekä tarinat. Aloittaa oitis niistä oikeitetut omat narinat. Oletko tämän somemaailman tai what ever haltija suuri? Niin ihana että sanoissa on totuuden juuri.

Näin se menee uskot itseesi palavasti, taustalla mielesi seikkailee kavalasti. Hallitset kaikkeutta, sanomaa loputonta suurta, millään ei ole kuitenkaan sivistyksen tai suvaitsevuuden oikeaa juurta.

Lopeta tyhmyys, sekä sanoma mitätön ja huima. Peilissä on vain ihminen menetetty ja nuiva.

Ihmismieli mahdoton, kaikelle totuudelle tahdoton.

 

Olen musta myrsky, kuin kahlitsematon tyrsky.

Jätän alleni hiekan ja maan.

Siitä tuulen kylvämää energiaa saan.

Kuljen kuin raivopäinen.

Edessä uskomaton polku, ja niin jäinen.

Puhallan jokaiseen hahmoon, pakotan minun tahtoon.

Sisinpäni on samalla jäinen ja palava. Omituisen ihmisen sydän kavala.

Pysähdyn meren rannan ääreen. Mietin annanko sille jonkun määreen?

Lausunko sille kauniin sananpunon, sen kielletyn runon.

Tyhjennänkö sanaisen arkkuni tänne?

Vai vaikenenko ikuisesti

Kuin katkaistu kielen jänne.

 

 

Pilleri suli, sitten se vaikutus tuli. Olen tässä, miettimässä palaanko sinne missä tapahtuu todellisuus, ja ihan kaikki. Haluaisin tietää missä se on. Onko matka mahdoton? Haluanko sinne? Onko kulku helppoa, loiva rinne? Eikä suinkaan kokonaiset epätietoisuuden mäet. Sen jonka joka painajaisessa näet? Jään ja odotan, uskon tähän. Vaikka se antaa nyt vähän. Hetki on minun nyt, ehkä aina. Se ei ole laina se on kaikki, se on tässä. Tulevaisuus paremassa elämässä.

 

 

Viimeisenä tulee heikko henkäys, iloton mieli.

Opetettu elämä ja salattu kieli.

Ei voi katsoa silmiin ihmisen toisen.

Aiheuttavan

tietää tuskan moisen.

Sisäisen palon, sekä suuren tulvan jokaiseen raajaan.

Se sattuu, varsinkin sen saajaan.

Suru asuu kehossa, kainalossa, nyrkin sisällä, joka paikassa piilossa.

Kuin hiljainen kuiskaus

viljan siilossa.

Se on salaisuus suuri, sitä ympäröi pelon muuri.

Sen rikkominen vaatii voimaa suurta. Koska et voi koskaan löytää sen juurta.

Hiljaa se pesii joka paikkaan kuin varjo tumma.

Se on näkymättömyydellään niin kumma.