Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Ajatuksissa kiirastuli, mieleni suli. Monta turhaa sanaa, jatkuu tauotonta melun vanaa.

On sillä alku ja loppu, aikamoinen väli, silti kiire ja hoppu.

En kaikkia sanoja muista, järkeni jäykkä ei luista.

Tuollako pelastus hohtaa, jyrkänteen reunalla sen kohtaa.

Alhaalla meren sylissä näen sen palon, niin kauniin ja jalon.

Odota tulen pian ja nappaan sen valon.

Kahmaisen pillerit suuhun, silla saan ajatukset muuhun. Olenko jo kysynyt? Onko kirkkaus läsnä nyt?

Olenko siitä aina tiennyt? Syrjäytymisen pelko palaa mieleen, sanat niin karvaat takertuvat kieleen.

Harmonia valuu kehon sisään, siihen ripauksen puutumista lisään. Olen turta nyt, uudesti syntynyt.

Mieli musta, ilman avustusta.

Koko keho on rampa. Antakaa minulle ajatuksien kampa.

Haluan selvittää tämän kaaoksen ja sotkun, antaa sille viimeisen potkun.

Valkoinen kapseli valaa euforiaa suurta, istuttaa mieleen kauneuden juurta.

Kuitenkin kysyn, mikä on oikea tapa? Koko elämän on ollut edessä kaaoksen napa.

Huurteinen sielu, jäätynyt nielu.

Olemus harmaa, ei tiedosta karmaa.

Huuto hapuilee ulos, vain kuiskaus on tulos.

Hiljaa koskettaa pintaa jään, kaukana sen sulavan nään.