Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

Klovnin matka

Minne vie klovnin tie..... ?

VAIKENEVA VESI

Olemme vajonneet epätodellisuuteen. Upottanee jalkamme hitaasti vajoavaan pyörteeseen.

Painumme pinnan alle kuin unohdetut ankkurit. Iskeydymme ikuiseen hiekkaan, syvälle meren imuun.

Haaksirikkoutuneen aluksen mustaan sivuun. Vesi hellii valheellisia aatoksiamme, hyväillen hitaalla virralla.

Edessämme pohjaton tummuus. Kalakaartin kummuus.

Olemme yhtä kuin vain kaksi voi olla.

VAJOAMA

Istun eteisen huurunurkassa. En tunne itseäni, olen turta.

Ilmassa leijaillee vain yksi aisti. Aisti on herkkä kuin aamukaste huuruisella heinällä.

Henkäys imaisee usvan kitaansa, nielee ahneesti. En jaksa ojentaa, en yletä intoon.

Luovuttaminen on toinen luontoni, se asuu takataskussani.

Nyt vain levähdän, huomenna, viikon päästä tai joskus lähden sinne missä on usvan polttamia unelmia.

KUKA OLEN

Piirrän kuvion, sen viivan, ja toisen kaarteen. Liitän sen sisääni kuin kiinnipitävät narut.

Se pitää minut vielä hetken kasassa, sen on kaunis.

Kaikki viivat ovat sydämeni laulu, värit mieleni uhma ja lopputulos kaoottisen kaunis mielikuvitus.

HUKASSA?

Henkäys sitten vasta uni. Rukous ja kumarrus.

Tuhkaisia muistoja, palaneita unia, sekä mustaa menneisyyttä.

Sitä on vaikea paeta. Kuka löytää ensimmäisenä perille? Missä on perillä? Tarvitsemmeko kartan, jota tuijotamme herkeämättä tullen sokeiksi tuulisille teillä.

Ja sitten löydämme paikan jossa lukee perillä.

LIITO

Olin kesäperho sinun hauraassa unessa. Lensin ohitsesi ja kaarsin omaan perhon kotooni.

Olin kuin tuulen hellimä puuterilumi talvisessa hangessa.

Poltin pakkasella poskesi.

Lennän siis yli horisontin loputtoman rajan, sinne rakennan metsään kuiskauksista majan.

ME

Huojuu ja havisee metsän sylissä, etäällä, kaukana kauniissa kylissä.

Tule luokseni, lennä vuokseni.

Vire sinut minuun kantaa, kaiken täyttää, ja uskon antaa.

KOKKI

Kuka on tässä, tyhjässä kaiken jättämässä?

Tässä sopassa syvässä yhä vaan hämmentämässä.

Liemi keiton sielu on, resepti niin hankala ja mahdoton.

Kuka syö sopan sen? Saaden kaiken, ehkä lupauksen ikuisen?

PAHUUS

Kiusaaja kiusaa uhriaan. Pääsee uhrin mielen tuhrimaan.

Rakastaa vain itseään, ja omaa mieltään.

Näytellen jatkuvasti ruokotonta kieltään.

Uhri rikki revitty, ja hajalla. Siinä makaa kaaoksen rajalla.

Hengitys salpaa, on elämä tämä koettu niin mieletöntä ja halpaa.

TOIVOMUS

Menneisyys iskee kovaan. Katson tulevaa kortista ja povaan.

Suussa polttaa menneisyyden karvas maku.

Edessä tulevaisuuden utopiaa, ja täyttymyksen haku.

Peitä menneisyys hyvin. On edessä ansaittu euforia syvin.

Lupaa, et kanna mukana muistoja pahoja, mielen lahoja.

SUKELLA

Olemme ihmispetoja, emme tunne kauneutta, tai utopisia kukkaketoja. Vaellamme syvissä vesissä, sinisen sisällä. Kaaoksen lisällä.

Uppoamme siniseen, sinne oman egoon suureen ikuisuuteen.

Päädymme kuolleen heinän juureen. Hiljaa hiekan alle, niin käy katalalle.

MUOTO

Anna armoa, kunnioitusta, myös tarmoa.

Loppuuko tämä paukutus pitkä ja lavea?

Mieli on jo juoksevaa savea.

Muovataan minut sellaiseksi hyväsi, kipoksi syväksi.

 

KEITOS

Silmän isku ja sitten poissa. Oletko paistettu keltaisessa voissa?

Kuin annos ihmisen valmiin mielen, opeteltu reseptit monen kielen.

Kokit valmiina työhön. Sitten katoamaan turhuuksien yöhön.

HARHAA

Juoma maistuu. Hetken hurmaan samaistuu.

Huikka huulilla. Aivot kohta kuin muulilla.

Juomarin todellisuus, kaikki se raadollisuus.

Mieli kutistunut kuin kuiva sieni. Tahto ja kuri niin pieni.

Simasuu hamuaa etanolia ja hurmaa.

Vain petosta ja turhaa mielen itsemurhaa.

UNELMA

Mielialojen kaari, on kuin kuiva ja karu saari.

Sieltä ei löydä pois. Silti sinne jäädä houkutus ois.

Vaeltaa kallioita kuivia, puhuttaa lokkeja nuivia.

Astella meren rajaan, majoittua kaatuvaan majaan.

Mielen taisto, kuin kirkas ja terävä vaisto.

Turvan haku, suolaisen tuulen maku.

Siitä on turvapaikka tehty mielen. Keksin sille oman kielen.